Historia

Tiedätkö mistä sana ”insinööri”  juontuu? Kirjassaan Sanojen synty / Suomen kielen etymologinen sanakirja (Gummerus 1991, ISBN 951-20-3777-7) Veijo Meri kertoo seuraavaa:

”Insinööri, myöhäislatinassa ingignerius, latinan sanasta ingenium, alkuun teräväjärkisyys, myöhäislatinassa mielekäs keksintö, sitten sotakone katapultti. Vuodelta 1196 tunnetaan italian encignerius, sotarakennusmestari. 1700 -luvulle saakka insinööri oli sotilashenkilö, armeijan erikoismies.”

Insinööri-nimikkeen taustalla ei siis ole englanninkielen sana engine, kone, vaan historia juontaa paljon pidemmälle. Yllä kerrotusta voidaan siis jo todeta, että insinööri on kautta aikain ollut älykäs epeli.

Tekninen koulutus on Suomessa alkanut vuonna 1849, kun vuoden 1835 keisarillisella asetuksella perustetut ”manufaktuuri- ja hantverkkikoulut” aloittivat toimintansa Helsingissä, Turussa ja Vaasassa. Näistä Turun ja Vaasan koulut muuttuivat myöhemmin ammattikoulutyyppisiksi, kun taas Helsingin koulu muuttui lopulta 1908 Teknilliseksi korkeakouluksi.

Tarvetta teknilliselle koulutukselle oli kovasti, ja niinpä 1886 Tampereella perustettiin teknillinen koulu, joka koulutti työvoimaa etupäässä työnjohtotehtäviin. 1900-luvun alussa työnjohto- eli mestaritason yläpuolelle kehittyneen johdon henkilöstöstä  alettiin käyttää insinööri-nimikettä, jonka valtio vuonna 1940 vahvisti teknisen opiston pidemmälle kurssille, lyhyemmän kurssin kulkiessa teknikon nimikkeellä.

1990-luvulla siirryttiin nykyiseen ammattikorkeakoulujärjestelmään, opistoasteen tutkinnoista luovuttiin ja pian myös teknikkokoulutus loppui.